Toyota GT-86

Toyota GT-86 ’12
Kolmen punaisen urheiluauton letka matkaa aurinkoisessa säässä maaseudulla kohti merenrannalla sijaitsevaa kahvilaa. Ajoneuvoja erottaa jopa neljä vuosikymmentä, mutta teknisistä eroavaisuuksista huolimatta kaikkia yhdistää nelisylinterinen pitkittäin asennettu moottori edessä ja veto takapyörillä. Välillä sukupuuton partaalla ollut autoluokkaan on vihdoin saatu lisäväriä Toyota GT86:n johdolla.
Uudelleensyntymä
Takavetoinen kevyehkö sportti on ollut monille luonnollinen ensiaskel urheiluautomaailmaan. Vuosikymmenten aikana luokassa on nähty perheautoista muokattuja yritelmiä sekä täysiverisiä urheiluautoja. Parhaimmat mallit ovat yhä vuosikymmenten jälkeen aktiivisia harrastekohteita. Toyotan omasta historiasta tunnetuimpia esimerkkejä ovat MR-2 ja Celica, joista jälkimmäinen tosin siirtyi etuvetoon jo vuosikymmeniä sitten. Vähitellen koko ajoneuvoluokan kohtaloksi näytti koituvan sukupuutto: citymaastureiden ja ekologisella imagolla ratsastavien hybridien taistelussa ei näyttänyt olevan sijaa kohtuuhintaiselle takavetoiselle urheiluautolle.
Toyotan värikkäästä urheilumallien historiasta huolimatta moni tuskin olisi veikannut hybridimarkkinoita Priuksellaan hallitsevan automahdin olevan takavetosporttiluokan henkiin herättäjä. Aivan itsestäänselvyydeltä ei myöskään kuulosta tiivis yhteistyö nelivetojen ylivoimaa vuosikymmeniä painottaneen Subarun kanssa. Molempien merkkien tiedotteissa on jatkuvasti tuotu esille panostus puhtaaseen ajamisen hauskuuteen numeroarvojen sijaan. Nyt Toyota GT86 ja sisarmalli Subaru BRZ ovat vihdoin jättäneet autonäyttelyissä esitellyt konseptit taakseen ja joutuvat vastaamaan koviksi kasvaneisiin odotuksiin.
Ensitapaaminen
Rantamaisemissa parkissa olevaa GT86:sta lähestyy varauksella odottaen. Odotukset autoa kohtaan ovat suuret, mutta niitä on vaikea pukea sanoiksi. Uudelta urheiluautolta ei voi odottaa sellaista raakuutta, joka tekee vanhemmat niin kiehtoviksi. Samassa hintaluokassa ei vastaavia autoja hetkeen ole nähty, joten on vaikea arvioida millaisen tuotteen Toyota ja Subaru ovat arvioineen olevan kaikista sopivin markkinoille.
Kirkkaassa auringonvalossa oranssin ja punaisen välimaastossa kiiltävä väri tuo korin muodot selkeästi esiin. Ulkonäössä on viitteitä merkin historian useille vuosikymmenille. Etenkin 2000GT-mallin inspiroima ikkunalinja on kaunis yksityiskohta. Sen sijaan suoria muotoiluyhtäläisyyksiä nimen inspiroineeseen AE86-korina tunnettuun ja Suomessa Corolla GT:na myytyyn malliin ei ole Peruslinjat ovat sopusuhtaiset ja kestänevät hyvin aikaa, sen sijaan puskureissa ja valoissa on ollut yritystä hieman enemmän kuin näkemystä. Vakiovarusteisten alumiinivanteiden tilalle hieman tyylikkäämmät vaihtavaa tuskin katsotaan pahasti edes viimeisen päälle alkuperäisyyttä vaalivien harrastajien joukossa.
Ensimmäinen käsin kosketeltava merkki auton suunnittelukriteereistä löytyy ohjaamosta. Istuin tukee erinomaisesti ja ohjauspyörä, polkimet sekä vaihdekeppi ovat tarkkaan mietityissä paikoissa ja hyvin muotoiltuja. Sisustan materiaaleista voi keskustella paljon, mutta huomioiden GT86:n luonteen niitä voi sanoa riittävän hyväksi. Ei tarvitse suuresti etsiä löytääkseen halpaa muovia, mutta sisustassa on vastapainona mietittyjä yksityiskohtia, kuten lisätukea reisille antavasti muotoiltu vaihteistotunneli. Kokonaisuudesta aistii, että varsinainen panostus on tehty pintaa syvemmälle, piirteisiin jotka eivät selity numeroin tai valokuvin. Tai ajamatta autoa.
Pintaa syvemmälle
GT86:n nelosbokseri käynnistyy huomaamatta ja tarjoaa riittävästi alavääntöä rauhalliseen pujotteluun parkkipaikalta maantietä kohti. Vaihteensiirto on sulava ja tarvitsee juuri sopivasti voimaa tuntuakseen jämäkältä, mutta viimeisen silauksen tekevää mekaanista tarkkuutta siitä ei löydy. Viimeisten hidastetöyssyjen jälkeen taajamarajoitus poistuu ja kaksisataa hevosvoimainen bokserikone saa herätä eloon. Kone vetää tasaisesti läpi kierroslukualueen, mutta ripeässä ajossa on paras pitää kierrokset yli neljässä tuhannessa. Koneen vapaasti hengittävästä luonteesta ei voi erehtyä.
Punarajalle asti kierrätettynä kaksisataahevosvoimainen bokseri jaksaa liikuttaa autoa sopivan ripeästi, mutta missään tilanteessa teho ei nouse kokemusta hallitsevaksi elementiksi. Tehoa enemmän moottorista jäi kaipaamaan vahvempaa luonnetta, esimerkiksi hieman persoonallisemmilla äänillä. Vastaiskuinen neloskone on varsin harvinainen moottorityyppi, joten tarvitseeko sen kuulostaa lähes rivineloselta? Moottorista voi helposti sanoa, että sen ominaisuudet eivät itsessään tekisi oikeutta GT86:n olemassaoloon. Kone on silti riittävän hyvä osa kokonaisuutta, jota kohtaan asetetut epäilyt kaikkoavat nopeasti tien muuttuessa mutkaiseksi.
Mallioppilas
Toyota on onnistunut tekemään GT86:sta nopeasti opittavan auton. Alkuun helpoista loivista kaarteista koostunut tie muuttuu nopeasti suomalaiseksi maalaistieksi poikkeuksellisen paljon korkeusvaihteluja ja vaikeisiin paikkoihin tehtyjä mutkia sisältäväksi. Toyotan ohjauksen välitys tuntuu heti kotoisalta ja auto ohjautuu kuin itsestään haluttua linjaa pitkin. Sähköisestä ohjaustehostuksesta huolimatta ohjauksen vaste on täysin luonnollinen, eikä pitävällä asfaltilla voi ohjaustuntoakaan moittia.
Joukko nopeita jyrkkiä mutkia saa aikaan positiivisia ajatuksia sekä japanilaisesta alustasuunnittelusta että virkavallan harkintakyvystä maaseudun nopeusrajoitusten suhteen. Terävästi mutkaan käännettäessä kevyen auton voi juuri tuntea puskevan sisääntulossa. Terävä kaasunpainallus ulostulossa saa linjan tiukkenemaan ilman minkäänlaista odottamatonta perän vikurointia. Seuraavaan mutkaan terävä kääntö jarrutuksen aikana saa keulan kääntymään hanakammin, jolloin kaasun voi avata aikaisemmin ja sen asennolla hienosäätää auton linjaa läpi kaarteen.
Jos erehtyy kuvittelemaan GT86:n polttavan takarenkaita koko mutkan pituisessa sivuluisussa yleisellä tiellä, erehtyy pahasti auton kyvyistä. Kyse ei ole muskeliautosta. Leveiden sivuluisujen sijaan tarjolla on jotain paljon koukuttavampaa: ajoneuvon tasapainotteleminen ali- ja yliohjaamisen maastossa painonsiirtymää kaasulla ja jarrulla halliten on hienoimpia asioita, joita vain juurista lähtien hyvään tasapainoon rakennetut kevyehköt autot kykenevät tarjoamaan. GT86:n ominaisuuksien markkinointi ei varmasti ole helppoa. On mielenkiintoista nähdä kuinka Toyota tavoittaa asiakkaita kilpailijoiden tarjotessa suurempia teholukemia, kaksoiskytkinvaihteistoja ja matalampia kiihtyvyyslukemia. Alle viidenkymmenen tuhannen euron hintaluokasta uutta urheiluautoa etsivälle se on kuitenkin erinomainen valinta, sillä ajamisen hauskuudessa Toyota on lunastanut kaikki lupauksensa.
Ei muka pysty ajamaan pitkiä sivuluisuja, mitenkähän olette ajaneet? ESP pois päältä ja hanaa! Kyllä GT86:lla pystyy driftaamaan 😊
Koeajohan tehtiin kadulla kuivassa kesäsäässä. Moottorissa ei ole keskialueella mitenkään yltäkylläisesti voimaa rikkomaan renkaiden pitoa kakkosvaihteella ilman, että auton provosoi painonsiirtymillä tms. liikkeillä riittävän ”irti”. On toki selvää, että erinomaisen balanssin takia auto menee varmasti nättiä luisua pitkään jos tuollaisilla liikkeillä luisun aloittaa, tai sitten ajaa muuten vain sivuttaispidon rajoilla. Kyseiset operaatiot vaan ovat julkisessa liikenteessä vähän kyseenalaisia. Radalla toki on lääniä ja näkyvyyttä ihan eri tavalla. Silti, vähän lisää vääntöä etenkin keskialueelle (noin 4000rpm kohdalla yllättävän iso kuoppa vakiona) helpottaisi takarenkaiden pidonmenetystä.
Päivitysilmoitus: Koeajossa Audi S1 | Ajakaamme.net
Päivitysilmoitus: Matkan varrelta: 2014 | Ajakaamme.net