Suosittu Turun saariston rengastie on mielenkiintoinen autoilukohde. Päivän kestävä matka taittuu vajaat kaksisataa kilometriä kauniita asfalttiteitä pitkin, jonka lisäksi noin 50km  taitetaan ekologisesti (?) moottori sammutettuna lossilla. Onko tässä mitään järkeä?

Matkakuntamme aloitti reissaamisen ajamalla Turusta Paraisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa rengastien kulkemista myötäpäivään. Parainen on viimeinen etappi mantereella, joskaan lossilla Nauvoon ei vielä ehdi tulla koti-ikävä.

Rauhallisena arkipäivänä matkatessa tiet olivat läpi reitin varsin väljästi liikennöityjä, eikä losseille ollut jonoa. Matkanteko oli erinomaisen mukavaa. Kiireellisemmällä aikataululla tai ruuhkaisempana päivänä ajelu voi muuttua stressaavaksi, jos jonoa alkaa muodostua satoja metrejä seuraavalle lautalle.

Pelkästään ratissa istumisen takia ei rengastielle kannata suunnata. Suuri osa reissun ajasta vietetään lautalla tai lossilla maisemia katsellen. Matka Paraisilta Nauvoon sujuu alle varttitunnissa, mutta pidemmät siirtymät voivat olla jopa puoli tuntia.

Rengastien tiestö on kauttaaltaan tyypillistä maaseutua, jossa asfaltti mutkittelee sulassa sovussa läpi luonnon esteiden ja paikallisten elinkeinojen. Harvakseltaan pieni sivuhaara saattaa viedä saaren toisella puolella sijaitsevaan kylään, mutta paljoa kartanlukua ei tarvita. Kun Nauvon läpi onnistuu navigoimaan, tulee vastaan lossi Korppooseen.

Myötäpäivään kiertäessä olimme Korppoossa lounasaikaan. Varsinaiselta rengastieltä oli muutaman kilometrin matka Korppoon kylään etsimään lounasta.

Lounaan jälkeen Mazdan maavara oli taas muutamaa millimetriä lähempänä maata. Yllättävän hyvin juuri ja juuri katsastuskelpoisella maavaralla kuitenkin reitillä pärjää. Ehkä meriveden korkeus oli otollinen? Joka tapauksessa reitistä ja losseille ajoista selvisi vain yhdellä kevyellä pohjakosketuksella. Korppoosta Houtskariin vievässä lautassa oli kahvio, josta saattoi katsella maisemia.

Kaikesta huolimatta reissulla pärjää loistavasti pelkällä suomella!

Houtskarista Iniöön kulkeva lossi ajaa viimeisen vuoronsa aikaisin, jo 16:15 (kesäaikataulu, 2013). Kyseessä on myötäpäivään ajaen reissun toiseksi viimeinen pidempi lauttamatka, eli käänteisessä järjestyksessä ajamalla pelaa itselleen lisää aikaa saaristosta nauttimiseen. Muut lautat ja lossit liikennöivät pidempään.

Tie Iniön läpi on melko suora ja yksitoikkoinen. Valitettavasti Iniö oli reissullamme myös ainoa saari, jossa lossia sai odottaa hieman pidemmän tovin. Onneksi sää pysyi otollisena ja odotusaika sujui leppoisasti valokuvatessa maisemia.

Iniöltä matka taittuu meriteitse parikymmentä minuuttia takaisin mantereelle, Kustaviin. Vaikka Kustavi on saaristoreitin päätepiste, voi paluumatkan Turkuun suorittaa joko valtatietä pitkin, tai pienempiä maaseututeitä Naantalin kautta nauttien.

Ei rengastien ajo-osuudet varsinaisesti ennennäkemätöntä ajonirvanaa tarjoa, mutta se ei ole tarkoituskaan. Kauniissa saaristomaisemassa leppoisasti mutkitteleva tie, idylliset pienet kylät ja lukuisat lossimatkat tarjoavat mukavaa vaihtelua perinteiseen automatkailuun.  Jos loppukesän lomamatka sattuu suuntautumaan Turun seudulle, ei yhden päivän viettäminen saaristossa ole lainkaan huono idea.

Kuvat: Lauri Ahtiainen & Aake Kinnunen