On tunteita, joita sanat eivät riitä kuvaamaan. Tämä on Porsche 911 Turbo.

Lapsuuden sankareita ei tulisi koskaan kohdata. Edessä on aivan liian todennäköisesti jonkinasteinen pettymys, kun kiiltokuvat muuttuvat arjen harmauteen. Porsche 930 on toista maata. Se onnistuu säilyttämään lapsuuden haaveet – rattiin pääsy saa vatsan kihelmöimään ja kämmenet hikoamaan. Päällimmäiseksi jää tietoinen hymy siitä, että on juuri ajanut sillä lapsuuden unelmalla. Tämä Porsche täyttää kaikki odotukset. Valitettavan harva vain koskaan pääsee turbon rattiin, onnekkailla on avaimet virtalukkoon.

Lokakuussa vuonna 1974 Pariisin autonäyttelyssä esitelty Porsche erosi aiemmista merkittävästi vain yhdellä tapaa: tämän kone oli ahdettu. Tehtaan sisäinen numerointi tuntee auton numeroyhdistelmällä 930, vaikka kansa puhuukin 911 Turbosta. Mallia valmistettiin aina vuoteen 1989 asti, mutta matkalla muun muassa iskutilavuus kasvoi kolmella desillä alkuperäisestä kolmesta litrasta. Ajalle kovat teholukemat ja tyypillinen valtaisa turboviive yhdistettynä takamoottorisuuteen loivat autolle hurjan maineen. ”Älä nosta kaasupoljinta kesken mutkan” kuuluu ohje omistajan suusta.

Kyseinen yksilö on loppupään tuotantoa vuodelta -87. Se edustaa takuuvarmasti sellaista kuntoa, jollaisena auto on tehtaaltakin aikanaan rullattu. Koeajon aikana mittariin kääntyy lukema 34 000 kilometriä. Värinä on erittäin harvinainen erikoisväri Cassisrot, jota samaan väriin maalatut vanteiden keskiöt sopivasti tukevat. Fuchs Felgen on nämä vanteet aikanaan valmistanut, ja sillä nimellä ne nykyään myös tunnetaan. Vaalea sisustan väri kulkee nimellä Linen. Alkuperäisyys on avainasemassa kaikkialla ja tämä yksilö on virheetön – vanhemmat ajoneuvot tulisi saada kokea juuri tällaisena.

Sisusta ei sinällään poikkea suuremmin 80-luvun Porscheista. Laatuvaikutelma on taattu, ja harvassa autossa pystyttiin parempaan muovin kulta-aikaan. Turbossa toki on paljon nahkaa. Kaksivärinen verhoilu näyttää erittäin hyvältä. Liikaa ei voi korostaa, kuinka täydellisen uudelta kyseinen yksilö vaikuttaa. Penkki sopivaan asentoon ja nopea tarkistus, että peilit osoittavat sopivaan suuntaan. Valtava takasiipi peilissä nostaa hymyn hetkeksi korviin.

Kone startataan odotetusti ratin vasemmalta puolelta. Nelivaihteinen manuaali vaatii rauhalliset ja kunnioittavat otteet. Ykkönen pesässä voidaan ottaa tutustumiskierros liikkumiseen. Lattiaan pultatuista pedaaleista ainoastaan ylhäältä kiinni ottava kytkinpoljin vaatii totuttelua. Jarru vaatii selvästi enemmän voimaa kuin modernissa perhefarmarissa, mutta tuntuma on Porschelle tyypilliseen tapaan erinomainen.

Välittömästi liikkeellä ollessa havahtuu siihen, että tämä alkuperäinen 911 Turbo on taianomainen. Sitä ei voi selittää, eikä varmaankaan ymmärtää ajamatta. Ohjaustuntuma on loistava ja kaukana nykyautojen tunnottomista suunnanvalitsimista. Välitykset ovat valtaisan pitkät. Neljä vaihdetta yhdistettynä komeaan 260km/h huippunopeuteen vaativat tätä. Kakkonen on sopiva matkavaihde melkein maantienopeuksiin asti.

Moottori on lämmin, joten on aika kutitella voimavaroja. Opetus on mennyt perille: ensin on syytä tarkastaa ratin olevan suorassa. Kierroksia on kakkosvaihteella liian vähän, jotta turbo pyörisi haluttuun tahtiin. Moottorissa on kuitenkin sen verran vääntöä, että se lähtee kiihtymään myös ilman ahtopaineita. Turboviive on todella pitkä.

Kierrosten noustessa myös ahtopainemittarissa alkaa näkyä liikettä, ja se tuntuu. Ahdin tulee mukaan peliin ehkä yllättävänkin pehmeästi verrattuna hurjiin kauhutarinoihin. Siitä huolimatta mielikuva rakettimoottorista on väistämätön. Kokemus on hurja. Turbo syöttää sellaisen määrän ilmaa pyttyihin, että maisema vaihtuu vikkelään. Koneen luvattu teholukema 300 hevosvoimaa tuntuu vähintäänkin uskottavalta. Pulssi on selvästi koholla. Tämä ei ole, kuin muut autot.