Tuskin kukaan ajatteli kesällä 2001, että lehtijutun pohjalta kyhätty The Fast and the Furious kasvaisi lipputoimistojen megajyräksi, joka jauhaa dollareita valtavalla tahdilla vielä vuonna 2015. Tuningia ja katukisaamista suurelle yleisölle esitellyt elokuvasarjan ensimmäinen osa oli vahvasti henkilövetoinen tarina, joka muistutti rakenteeltaan tanssielokuvaa (esim. Step Up). Hollywood-tyyliin tosin faktat saivat tosin taipua näyttävän meiningin edessä, mutta tämäkös oli omiaan luomaan autoharrastajille omaa kulttuuriperimää, eli nyttemmin meemejä. Vuosien varrella aurinkoinen katukisailu on vaihtunut totisen harmaaseen toimintaan, mutta hahmot ja toistuva ylilyönti ovat pitäneet sarjaa kasassa. Fast & Furious 7 sopii tältä osin sarjan jatkoksi mainiosti.

Tyyliltään Furious 7 muistuttaa hyvinkin paljon osia 5 ja 6, joissa pääpaino on toiminnalla, joka välillä liittyy autoiluun. Tapahtumat ja hahmokaarti ovat suoraa jatkoa näiden elokuvien tapahtumille. Sarjaa kolmososasta (Tokyo Drift) asti luotsannut ohjaaja Justin Lin on väistynyt James Wanin tieltä, joka on kehittänyt kaavaa edelleen siten, että Furious 7 tunnustaa ylpeästi sekavaksi kasvaneen perintönsä ja ottaa ylilyönnit vastaan avosylin. Päätä ei vaivata realismilla tai turhan vaikeilla juonikuvioilla, kunhan tutut hahmot kaahaavat ja hakkaavat mitä mielikuvituksellisimmissa tilanteissa. Tekijätiimille voi halutessaan nostaa hattua, sillä erikoisia tilanteita riittää toiminnan luomiseksi. Toimintakohtaukset ovat kuitenkin hyvin kuvattuja ja verrattain rauhallisesti leikattuja, joten vauhdista ja räimeestä pystyy nauttimaan. Furious 7 ei häpeile myöskään juustoisia välikommentteja sitäkään vähää mitä edeltäjänsä, mistä ehdotonta plussaa.

Autojen osalta sarja jatkaa tutulla linjalla. Vin Diesel ja Michelle Rodriguez näyttäytyvät vain amerikkalaisissa muskeliautoissa, Paul Walker on parhaimmillaan Skylinessä ja Jason Stathamin esittämä pahis saapuu paikalle mieluiten eksoottisissa eurooppalaisissa. Abu Dhabi -osuuden myötä elokuva saa myös hetkellisen annoksen superautoja, huipentuen aina harvinaisen Lykan HyperSportin kanssa vietettyyn intensiiviseen kohtaukseen. Sinne tänne on piilotettu jälleen pieniä yksityiskohtia auto- ja popkulttuurista, mutta ovathan autot olleet sarjassa toissijaisia jo useamman elokuvan ajan.

Furious 7 on mielenkiintoisesti myös ensimmäinen sarjan osa, joka vie elokuvien sisäistä aikajatkumoa eteenpäin sitten Tokyo Driftin. Haasteeseen tartutaankin yllättävän mutkattomasti ja elokuvia yhdistävät uudet kohtaukset ovat sangen siedettäviä huomioiden, että osien välissä on peräti yhdeksän vuotta. Sarjan pitkä historia sekä näyttelijä Paul Walkerin kuolema ennen kuvausten valmistumista näkyvätkin Furious 7:ssa siten, että vanhoihin tapahtumiin viitataan välillä avoimen nostalgisesti. Perhe on jälleen kerran etusijalla ja perimmäinen syy toimintaan, mutta lapset, arki ja lemmenhuolet aiheuttavat ahdistusta rymistelyn tauotessa. Onneksi Ludacris ja Tyrese Gibson keventävät välillä tunnelmaa lähes järjettömäksi karkaavalla höpötyksellään.

Elokuvan loppu on rakennettu kauniisti Paul Walkerin kuoleman ympärille. Toteutukseltaan ratkaisu ei ehkä ole hienovaraisin mahdollinen, mutta elokuvan ja Hollywoodin huomioiden se on tehty hyvällä maulla. Furious 7 selviääkin vaikeasta tilanteesta erittäin kunniallisesti. Sarjaa pitkään seuranneilla saattaa olla tippa linssissä, ja ainakin elokuvasalissa ollut nuorempi katsojakunta vakuuttui tästä ratkaisusta aplodeihin saakka.

Furious 7 on The Fast and the Furious -sarjan ystäville tuttua tavaraa, jonka kanssa parituntinen sujuu oikein viihdyttävästi, kunhan vain jättää liian ajattelemisen hanskalokeroon. Elokuva on paremminkin syy tavata vanhoja fiktiivisiä ystäviä massiivisten räjähdysten äärellä.