Joskus loppuu usko. Tällä kertaa menetin hetkeksi vakaumukseni jurvalaisella metsätiellä, jossa toukokuisena sunnuntaiaamuna järjestysnainen kieltäytyi edes kuuntelemasta akkreditoinnistani. Lopulta kuitenkin portit aukesivat ja lehdistökeskuksessa sain ylennettyä itseni sopiviin oikeuksiin jutuntekoa varten.

Jutun kohde tosin oli tässä vaiheessa hiukan epäselvä. Toimituksemme chatissa oli käynyt ilmi, että Mikko ajaa viikonloppuna BMW Racing Club Finlandin kisasarjaa Jurvan Botniaringillä, vain kivenheiton päässä viikonloppupaikastani. Tämä oli tarpeeksi hyvä syy keskeyttää löhöily, kerätä tarjolla olevat kamerat ja suunnata katsomaan mitä muuta kisapäivä toi tullessaan.

BMW Racing Club Finland ja Porsche Racing Club Finland järjestävät omia kilpasarjojaan välillä yhdessä, mutta Botniaringillä kokeiltiin ensimmäistä kertaa kilpailujen yhdistämistä FINRace-sarjan kanssa. Lopputuloksena oli kaksi päivää tiivistä aikataulutusta, jolloin radalla ei juuri hiljaisia hetkiä nähty. Vauhdikkaimmassa päässä kalustoa olivat Formula Fordit ja Formula Renaultit, näyttävimmässä Legendsit, joiden kisaamista on viihdyttävä seurata sekä osallistujien että tapahtumien suuren määrän ansiosta.

Vyöt kiinni, keskittyminen on kova.

Kilpurin sisustassa on keskitytty oleelliseen.

E36 radalla.

Vaikka ratakioskin juomakaappi tyhjenikin huomattavasti aiottua nopeammin, tuntui kesän ensimmäinen kuuma päivä sopivan kaikille mainiosti. Kirjavan ja täyden varikkoalueen perältä löytyikin hymyilevä kaksikko sinisen E36 325i-kilpurin vierestä. Juha ja Mikko vakuuttavat, että auto on vakio, mutta kaikki mukava autosta näyttää vaihtuneen turvakaariin ja sponsoritarroihin. Farkuissa ja medialiivissä koeistuminen on haastava urakka, mutta työpaikkana kuppipenkki ja baijerilainen ohjaamo ovat erinomainen kokonaisuus.

“Eilen ajettiin Alastarolla, tänään täällä. Harmi kun tää on nii kaukana, mutta sitten ku tänne tulee… Mahtava rata. Tää liikkuu ihan eri vauhdeissa muihin nähden”, Mikko toteaa katsellessaan muiden luokkien ajoa. Lopulta kuitenkin kello vihjailee aika-ajosta. Ajohaalareitten ja turvavyöttämisen jälkeen bemari lähtee toimintaan.

Kuvauspaikkaa etsiskellessäni tajuan, että Botniaring on todellakin suurentunut viime käynnistä. Lisälenkki on kommenttien mukaan parantanut rataa selvästi ja näkyy rataprofiilissakin positiivisesti. Tasaisella Pohjanmaalla on kuitenkin vaikea löytää sopivaa kuvauspaikkaa.

Odottelussa tärkeintä on varikkotyyli.

Varikolla ja radan reuna-alueilla on hetkittäin tungosta tällä kalustomäärällä.

Parc ferméssä odottelua.

Lopulta kisataktikka on selvä: tarpeeksi bensiiniä, että pääsee maaliin.

Varsinaista kilpailua odotellessa on aikaa katsella ympäri varikkoa. Tarjolla on kaikkea pienistä Legends-talleista tukijoukkoineen ammattimaisiin Formula-tiimeihin. Kaluston kirjavuus on sekä rikkaus että logistinen ongelma, sillä aikataulu liukuu ja täyteen ängetty rata-alue joutuu hetkittäin improvisoimaan lisää parc ferméä.

Aidon kilpa-ajajan tavoin Mikko nojailee autoon Martini-lippiksessä virnistellen. Aika-ajosta kommentteja kysyttäessä vastaus on klassinen “no ihan ok, paremminkin ois voinu mennä” ja sitä seuraa valmiiksi käsitelty perustelu. Tällä kertaa syy oli renkaissa, joita oli kypsytetty sikalassa vuoden verran. Salainen loppukäsittely oli varsinaisesti syytä siitä, että maahantuojan varastoista oikea rengas oli loppu.

Kilpailun lopulta lähestyessä tiimi hoksaa, että auto kannattaa myös tankata mikäli mielii maaliin saakka. Itse tajuan, että medialiivit tunnetusti suojaavat päälle tulevilta henkilöautoilta paremmin kuin haarniska, joten voin harppoa keskelle nurmikenttää, josta pystyn kuvaamaan kahta mutkaa eri kohdista rataa. Lisäksi rengasvalli tarjoaa henkistä tukea.

Kisaisin shotti ennen kaluston venymistä pitkäksi nauhaksi ympäri laajaa rataa.

Ennen bemareita kisasivat Porschet. Nice!

Bemareiden parc fermé.

Hikinen mutta tyytyväinen Mikko.

Porschejen ja Bemareiden kisat etenevät melko samanlaisesti. Eritasoinen kalusto venyy pitkäksi nauhaksi ympäri rataa, mutta on silti ilahduttavaa nähdä uudempaa ja vanhempaa kalustoa yht’aikaa. Mikon viittoillessa BRCF:n ensimmäisen lähdön jäähdyttelykierroksella on aika kömpiä takaisin varikolle, ja katsella iloista hikisen miehen hymyilyä parc ferméssä.

Huolestunut katse ohitettavalta.

Legendsit ajavat kisaa vaikka kiinni puskurissa.

Touring Carsien lähtövääntöä.

Botniaringin rata alueineen on kuten Pohjanmaa muutenkin: on tilaa hengittää.

Seuraavaksi vuorossa ovat Legendsit. Loputtomalta tuntuvan automäärän ja tasaisen kaluston ansiosta koko ajan tapahtuu, sillä kilpaa ajetaan kirjaimellisesti kiinni puskurissa. Värikkään kisan jälkivaiheita puidaan lopulta pitkästi, mutta ahtaudesta huolimatta sarjat etenevät.

Lopulta oli aika suunnata kotiin huilaamaan pitkän ja lämpimän päivän jälkeen. Kirjavasta kalustosta löytyi varmasti jokaiselle autoharrastajalle jotain sykähdyttävää. Valitettavasti sankarimme tulivat luokassaan toiseksi eivätkä saaneet Hollywood-henkistä tuhkimotarinaa tällä kertaa, mutta onneksi kilpa-ajo on kuulemma ihan siedettävää puuhaa muutenkin. Ja ajokausi oli vasta alussa…