”Excuse me, what type of a car is that?” tulevat australialaisrouvat kysymään Esplanadin varrella kuvatessamme. Vastaan häkeltyneellä rallienglannillani ”It is a Jaguar”. ”But of course it is”, vastaavat rouvat tyytyväisenä. Tummanharmaanakin F-type herättää katseita kaupungin valoissa ja auton myös aistii nauttivan siitä.

Voi vain kuvitella, miten kauhea urakka muotoilujohtaja Ian Callumilla on ollut: miten seurata toistuvasti maailman kauneimmaksi autoksi tituleerattua E-typeä? Vaikka F-typestä tuskin tulee samanlaista klassikkoa, auto on selkeästi tämän ajan tulkinta samasta aiheesta: 2 paikkaa, moottori edessä, veto takana, Jaguar. Lopputulos on upea.

Huomiota Jaguar kerää myös kotimatkalla. Vaihteella vedätys vaihtuu hiukan yllättäen ratikkapysäkin ihmisiä säikäyttäväksi kickdowniksi, ja auto vaihtaa pehmeän kulkunsa epäeleganttiin syöksähtelyyn. Olenko sittenkään niin kissaihminen kuin luulin?

Ajatukset vaihtuvat painokelvottomiksi herätyskellon soidessa 5:28, sillä tavoitteena on olla tien päällä ennen auringonnousua. Mikäli F-typellä aikoo liikkua aamuvarhain, välit taloyhtiön kanssa on syytä pitää kunnossa, sillä peto ärjyy voimiaan käynnistyksessäkin. Stratus greyn värinen keula kääntyy kohti Kuninkaantietä, sillä se on huomattavasti moottoritietä mielenkiintoisempi tapa matkata Turkuun.

Kuninkaantie juontaa juurensa Ruotsin vallan aikaiseen postitiehen. Sittemmin tieosuutta on linjailtu uudestaan uudempien valtateiden mukaan, sillä osa säilyneestäkin tiestä on nykyisin yksityis- tai seututietä. Tällä reissulla suositaan kruunukylteillä merkattua Kuninkaantien matkailuversiota, joka linjattiin seutumatkailun piristämiseksi 1997. Ilmeisesti tien kotisivut ovat myös samalta vuodelta.

Onnistumme karkaamaan kehä- ja väylähelvetin ulottumattomiin ennen aamuruuhkaa. Väljemmillä maanteillä Jaguar on selvästi paremmin kotonaan. Vaikka keskustaliikenne ja mukulakivet eivät hämmennä F-typeä, roadsterilla nauttii aina enemmän tilasta kuin ruuhkajonosta. Taivas on tulessa ja peltoaukealla kaikuu upea ärjyntä. Näillä äänillä saa monta asiaa anteeksi.

Päivän valjettua saavumme Inkooseen. Fagervikin alue näyttää hurmaavalta, mutta toimittajaduon tarvitsemaa aamukahvia ei täältä irtoa. Turistisesonki on vaihtunut kellastuviin lehtiin ja kahvilat aukeavat enää myöhään tai harvoin. Painamme mieleen palata tänne toiste ja jatkamme matkaa bongaillen Kuninkaantien kruunulogoja milloin mistäkin pensaasta.

Fiskarsin ruukkialue osoittautuu pelastukseksemme. Vuosisatojen tyylierosta huolimatta F-type on idyllisessä kylässä kuin kotonaan, sillä Jaguarin sukujuuret ovat selvästi kartanoelämässä. Cafe Antique tarjoilee kipeästi kaipaamaamme kofeiinia, ja vasta jutustellessa käy ilmi, että kahvila aukeaa varsinaisesti vasta tunnin päästä. Palvelu on tästä huolimatta A+, sillä saamme kahvin lisäksi kehoituksen palata kesäkuussa, jolloin ruukkialue on kauneimmillaan mutta turistisesonki vasta tulossa.

Lähtiessä saamme vielä sisäpiirivinkin viereisestä ajotiestä. On siis aika avata sporttiputkiston venttiilit ja naksauttaa Race-moodi päälle.

Punaisen mittarivalaistuksen lisäksi luvassa ovat perinteiset säädöt: napakampi alusta, herkempi kaasuvaste, menohaluisempi vaihdelaatikko ja pirteämpi ohjaus. Jaguar löytää selvästi vielä yhden pykälän lisää menohaluja. Ohjaus ei tarjoile erityisen paljon tietoa siitä mitä tiessä tapahtuu, mutta kulku on silti varmaa, tarkkaa ja vakaata. Sama arvio pätee jarruista. Jousitus on urheilumoodissakin napakka mutta mukava. Lukkoperän avustuksella mekaanista pitoa on valtava määrä, eikä auto koskaan tee mitään odottamatonta. Hauskaa on huomata, miten paljon autosta saa irti jo Suomen matalassa nopeustasossa ja katalassa tiestössä. Matka Pariisista Berliiniin tai Posiolta Borgåhon sujuvat yhtälailla.

Suorituskykyä V6S:llä (380 hv) on riittävästi sekä liikenneturvallisuuden että ulkonäön asettamien vaatimusten perusteella, mutta auton massa käy kuitenkin ilmi. 1600 kilon pahemmalle puolelle kallistuva paino tuntuu välillä ruhtinaallisena muhkeutena, välillä pienenä odotuksena siitä, että auton pitäisi liikkua hiukan vieläkin rivakammin. Onneksi ZF:n 8-pykäläinen perinteinen automaattivaihteisto on tehtäviensä tasalla ja tottelee myös käsivalintaa kiitettävästi. Kiireisemmille löytyy toki V8S-malli (495 hv), mutta perusmallin V6 (340 hv) saattaa jättää aavistuksen kylmäksi auton reippaaseen imagoon nähden.

Vauhdikkaaseen mielikuvaan liittyvät omalta osaltaan äänet. Aktiivisen sporttiputkiston asetukset ovat käytännössä ”äänekäs” ja ”äänekkäämpi”. Kiihdyttäessä Jaguar tarjoilee vakuuttavaa frrrRRRR-kehräystä, jossa voi lopulta kuulla pienen ripauksen ahtimen ääntä. Suurempi vaihde tuo kehräykseen lyhyen trK-pärskäyksen, ja lopulta kaasun nostamiseen F-type reagoi toteamalla papa-PAM-PAM. Äänimaailma ei ole erityisen monikirjoinen, mutta palkitseva ja addiktoiva se kyllä on.

Kuvaustauot huomioiden olemme lopulta yllättävän nopeasti Turussa, vaikka Kuninkaantien seuraaminen tuntuu välillä olevan suuntavaiston eikä tieviittojen ansiota. Reittinä Kuninkaantie on erittäin hauska tapa taittaa matka Helsingin ja Turun välillä, sillä kolme- ja nelinumeroiset tiet tarjoavat paljon moottoritietä enemmän mahdollisuuksia itse ajamiseen. Matkan lopuksi on aika summata Jaguarin olemusta.

Kansainvälisen playboyn gran turismoksi F-type siis vaikuttaa erittäin sopivalta: matka taittuu vaivatta, ulkonäkö vetää katseet puoleensa ja pakoäänet kertovat ”Olen saapunut”. Suunnitelmia sotkee korkeintaan tavaratila, jonka 200 litran kaapasiteetti kuulostaa kyllä näppärältä, mutta todellisuudessa tila on toivottoman muotoinen. Suosittelemme matkalaukkujen sijasta urheilukasseja – tai huonepalvelua.

Sisätiloiltaan F-type on mainio. Säädettävän tunnelmavalaistuksen ja hyvän infotainment-konsolin keskellä kuitenkin hämmästyttää, että suurimmat puutteet liittyvät ajamiseen. Vaihteiston rattiläpyskät ovat oudon kumiset ja tuntumaltaan epämääräiset, varsinainen ratti on turhan paksukehäinen ja -puolainen, ja sähkösäätöisissä penkeissä mahtuu normaalihartioilla joko istumaan tai saamaan sivuttaistukea. Puutteet eivät ole maailmaa kaatavia, mutta kohdistuvat oudosti juuri sporttiseen ajamiseen.

Ehkä tässä tiivistyykin juuri Jaguarin olemus: kyseessä ei ole erityisen terävä ajajan auto, mutta se kuitenkin palkitsee urheilullisen ajamisen muhkeilla äänillä ja varmalla etenemisellä. Pitkien etappien selvittämisessä F-type on ilmiömäinen jopa Suomen mittakaavassa, ja se tarjoaa hyvän ja kauniin vaihtoehdon terävämmille ja kovemmille autoille. Loppuviimeksi F-type on erittäin sympaattinen auto, josta on vaikea olla pitämättä.

Olen edelleen vankasti kissaihminen.