Varmasti jokainen rallia joskus seurannut tuntee sanan Ouninpohja.

Injection, Lambdasond, Katalysator, Turbo, 16-Valve, TwinCam ja DOHC. Kahdeksankymmentäluvulla ei autojen moottoriteknologian ihmeitä kainosteltu, vaan niistä tiedottavia logoja ja tarroja kiinnitettiin ympäri autoa. Vuosikymmenen aikana sähköinen polttoaineen ruiskutus yleistyi perheautoissa, ainakin kireämmissä versioissa. Samoin vuosikymmeniä lähinnä urheiluautojen ja erikoisversioiden herkkuna olleet kaksi yläpuolista nokka-akselia ilmeistyivät konepeltien alle neliventtiilitekniikan ohella. Moottoreiden käyntivarmuus parani ja huipputehoa saatiin lisää alaväännön suuremmin kärsimättä. Aikakaudella tyypillinen teholukema itseäänkunnioittavalle kaksilitraiselle sportille oli noin 160 hevosvoimaa.  Näillä tehoilla pysyivät tukka… Lue lisää

Avoautoilu on aina tietynlaista peliä. Kattoa haluaa pitää auki mahdollisimman paljon, mutta toisaalta sade on parhaimmillaan auton ulkopuolella. Tässä Mercedes-Benzin ratkaisumalli muutaman vuoden takaa silloisella SLK:lla. Mainoksen sanomahan oli juhlistaa SLK:n siirtymistä klassisesta kiertokuulaohjauksesta à la mode hammastankoon, eli mersu-jargonilla Direct Control Steeringiin.

Mercedes-Benz 300SL muistetaan aina ensimmäiseksi lokinsiipiovistaan. Tämä tunnusmerkiksi päätynyt suunnitteluratkaisu on myös taakka. 

Pääkaupunkiseudulla autoilevat ovat tottuneet ruuhkiin. Jotain eriskummallista on kuitenkin tapahtumassa, kun kalenteri näyttää lauantaita ja kahvilan pihaan johtavasta letkasta puuttuvat tyystin Avensikset ja Qashqait. Tervetuloa Sportscar Breakfast Clubiin.

Tämän viikon kohdevalossa Japanissa ovat olleet Toyotan Corolla Levin ja Sprinter Trueno -kasariautot, eli kavereiden kesken AE86 ”hachi-roku” legendamallit. Mallihan ei varsinaisesti esittelyä kaipaa, mutta muistiaan voi virkistää vaikkapa täältä. ”Miksi 1980-luvun sporttiautoja juhlitaan sitten nyt?” saatatte kysyä.

Suosittu Turun saariston rengastie on mielenkiintoinen autoilukohde. Päivän kestävä matka taittuu vajaat kaksisataa kilometriä kauniita asfalttiteitä pitkin, jonka lisäksi noin 50km  taitetaan ekologisesti (?) moottori sammutettuna lossilla. Onko tässä mitään järkeä?

Museot ovat kivoja, mutta mikään ei voita viiksekkään miehen ohjastamaa klassikkokilpuria kiitämässä moottori laulaen.

Ei italialaisten autojen tapahtumaa voi käsitellä sivuuttamatta Fiatia. Torinosta kotoisin oleva merkki ei välttämättä ole glamouriltaan maan kärkinimi, mutta jotain hellyyttävää siihen väistämättä liittyy.

Autio moottorirata on mystisen näköinen paikka.

Pohjois-Italiaa halkovan tasangon etelälaidalla sijaitsee merkillinen paikka nimeltä Modena. Roomalaisten perustaman keskuksen kaunis vanha kaupunki olisi kuin mikä tahansa arvokkaasti säilynyt keskus, ellei rauhallista idylliä rikkoisi satunnaiset  äänekkäät ja värikkäät autot.