Karkea betonielementeistä kasattu seinä vaanii herkeämättä vasenta sivupeiliäni. Toisella puolella autoa toleranssit ovat yhtä tiukat, sillä kapea tietyömaa on puristanut viereisen kuorma-auton vain parinkymmenen sentin päähän BMW:n mattaharmaasta kyljestä. Kapeaa betoniränniä on jatkunut viimeiset kolme kilometriä. Se on myös pakottanut ajonopeuteni alle sataan kilometriin tunnissa.

Lasken sekunteja horisontissa näkyvään pyöreään valkoiseen liikennemerkkiin. Harmaa ympyrä, päällä kolme vinoa viivaa. Viaton ulkonäkö kätkee taakseen jäänteen menneiltä ajoilta: Saksan liittotasavallan nopeusrajoitus päättyy.

Vapaus. Polkaisen kaasun pohjaan ja seitsemänvaihteinen kaksoiskytkinautomaatti tiputtaa muutaman pykälän. V8:n turboahtimet heräävät kehittämään parhaimillaan 560hv tehon. Reaktiossa häviäjänä ovat Michelin Pilot Super Sportit, jotka merkkaavat reviiriään kahdella 295mm leveällä raidalla. Pienestä vikuroinnista huolimatta M6 työntää lentokonemaisella peräänantamattomuudella läpi jatkuvasti kasvavan ilmanvastuksen. 140…180…220…240…

Tööttäys. Havahdun vihreisiin liikennevaloihin unelmoinnistani ja kiroan moottorin sammutusautomatiikan lievää hitautta suuren V8:n käynnistämisessä. Onneksi ehdin reippaasti alta pois muuta liikennettä hidastelemasta. BMW kiihtyy arkiajossa vaivatta. Ei ihme, sillä vääntöä riittää kolmelitraisen dieselin verran, mutta vetoalue on lähes tuplasti yhtä laaja: 680Nm @ 1500 – 5750 rpm. Hyvin moottorin kanssa yhteen pelaava vaihteisto ja auton vanteiden koon huomioiden asiallisen mukava alusta tekevät arkiajosta lähes yhtä vaivatonta kuin BMW:n hintahaarukan toisen pään 114i:llä. Onko tämä kuitenkaan sitä, mitä BMW Motorsportin kovinta katuautoa ostava etsii?

Lähes kaksituhatta kiloa painavan 6-sarjan coupén rakentaminen urheiluautoksi ei ole nopea tai helppo prosessi. Lukuisista muutoksista ja M-logoista huolimatta osa operaation viimeistelystä on jätetty kuljettajalle. Kaikkihan tietävät legendat tasauspyörästön, vaihteiston ja moottorin asetusten tuhansista erilaisista kombinaatioista. Teknisyyden vaikutelmalta ei voi välttyä, minkä on ilmeisesti huomannut tehdaskin. Käännän M6:n keulan moottoritielle ja kiihdytyskaistan alkaessa painan ohjauspyörän M1-pikavalintaa, joka vaihtaa kaikki asetukset hieman sporttisemmiksi. Kieltämättä on vaikea sanoa ettei muutosta huomaisi, niin korostetuksi se on tehty: vaihteisto vaihtaa välittömästi pari pykälää alaspäin, ohjaus jäykkenee, alusta kovenee, kampikammion kattovalo kiristyy ja ajonvakautus vaihtaa rennommalle asenteelle.

Kaasu rauhassa pohjaan ja mörkö konepellin alla herää. Hieman monotonisen ja osittain selvästi synteettisen äänen sävyttämää voimaa riittää sudittamaan takarenkaita aina noin 130km/h asti kuivalla asfaltilla, ja todellisen käsityksen kiihtyvyydestä saa vasta tämän jälkeen. Tasainen, terävien vaihtojen säestämä brutaali kiihtyvyys on äärimmäisen addiktoivaa, mutta ne nopeudet, missä siitä voi nauttia pistivät miettimään sekä moottoritehon että painon järkevyyttä. Onko rahanarvoista maksaa lisää M-versiosta, jos bileet alkavat vasta päiväsakkoalueella ja valomerkki tulee Transporterin katolta punaisena hohtaen?

Käännän keulan kohti mutkatietä ennen kuin itsekuri alkaa lipsua. M6:n kääntyessä tutulle ja varsin tekniselle maaseututielle mielessä pyörii epäilyksiä. Auto on iso ja painava, eikä ohjauksessa juuri ole tuntoa normaalissa ajossa. Toisaalta lähes jokaisessa auton osassa kiiltävä legendaarinen ///M-logo herättää toiveita, vaikka auton suunnitteluperusteet ovatkin markkina- eikä kilpa-autoilulähtöisiä.

Hitaaksi ei mutkatielläkään BMW:tä voi moittia. Lyhyelläkin suoralla pitää nopeuden kanssa olla tarkkana ja mutkaan jarruttaessa auton massan alkaa aistimaan, vaikka tehokkaasti kuusimäntäiset etusatulat jarrulevyihin purevatkin. Ei painosta eroon mutkissakaan pääse, mutta enemmän niissä haittaa ohjauksen tunnottomuus katuvauhdeissa. Leveät renkaat tuottavat niin paljon pitoa, ettei keskinopeissa vauhdeissa ole vielä mitään kerrottavaa sen loppumisesta. Ripeä suorituskyky suorilla ja hieman varovaisesti otettavat mutkat tekevät etenemisestä melkoisen tökkivää, ja suurimmaksi huviksi muodostuu hento peräluisu mutkasta suoralle kiihdyttäessä. Tehokasta ja nopeaa eteneminen kyllä on, mutta minkäänlaista ajonirvanaa se ei synnytä.

BMW M6 on auto, joka herättää enemmän kysymyksiä kuin se tarjoaa vastauksia. Sen suorituskyvyn hyödynnettävyys Suomessa on toki melko vaikeaa, mutta enemmän autossa häiritsee se steriilisyys, millä se tarjoillaan. Haluaako M-mallin ostaja tällaisen kokemuksen? Mallistosta löytyy sinänsä jo melko nopeat ja mukavat 650i ja 640d vaihtoehdot, joten odotin M6:n erottautuvan edullisemmista malleista lähinnä tunnepuoleen vetoavilla asioilla. Vähän rähinää, pauketta ja hillityn jalostettua moottorin karjuntaa jää kaipaamaan keskellä kymmenien ///M-logojen moottoriurheilukulissia. Objektiivisesti M6 on äärimmäisen hieno auto, mutta subjektiivisesti sen suorituskyvyn steriilisyys ja kylmä teknisyys eivät anna sijaa ihastumiselle.