Koeajossa: BMW M135i xDrive

BMW_M135-1

Joskus kauan sitten oli aika, jolloin BMW kilpailijoineen tarjosi kolme perusautoa: pieni, keskikokoinen tai suuri neliovinen sedan. Näiden ympärille rakennettiin koko mallisto farmari-, coupe- ja avomuunnoksineen. Menneistä ajoista on tultu kauas. Erilaisten koriversioiden räätälöinti on helppoa ja halpaa. Kasvua haetaan hakemalla asiakkaita jokaisesta mahdollisesta ajoneuvoluokasta. BMW:n, kuten myös kilpailijoidensa, mallivalikoiman jatkuvaa turpoamista seuratessa tahtoo tulla ähky.

m135_jarrut

Kaiken ähkyn keskellä on myös se riski, että malliston todelliset helmet hukkuvat massaan. Brändin markkinointi toki varmistaa, että varsinaiset imagonrakentajat kyllä erottuvat: ei niitä M-logoja aivan turhaan joka paikkaan tungeta. Haluttavuudella on toki hintansa: uusi M3 Sedan alkaa 115 000 eurosta, coupe-muunnos M4 maksaa vielä viisi tonnia enemmän. Uusien M-mallien hauskuutta tai suorituskykyä tuskin tarvitsee epäillä, mutta halpaa lysti ei ole.

Silti pistää miettimään, kannattaisiko kuitenkin säästää melkein puolet ja samalla tinkiä kiihtyvyydestä sataseen alle sekunti? 1-sarjan malliston keskelle piilotettu M135i saattaa hyvinkin olla BMW:n tuotevalikoiman timantti. Ensinnäkin se on halvin tie vuosikymmeniä eurooppalaisen autoeliitin keulalla majailleen rivikuutosen omistajaksi. Modernilla twin scroll -turboahtimella piristetyn kolmelitraisen koneen jatkeena on joko kuusivaihteinen manuaali tai kahdeksanvaihteinen automaatti. Automaatin voi valita neli- tai takavetoisena, manuaali on aina takavetoinen.

BMW_M135-1

Kaikista puhtaimmillaan M135i lienee juuri manuaalivaihteisena ja takavetoisena. Tällä yhdistelmällä kiihtyvyys sataseen on versioista hitain, mutta 5,1s on silti ihan pätevä lukema. Kuusivaihteisella manuaaliaskilla auto lähtee kolmiovisena juuri ja juuri alle kuuteenkymmeneen tuhanteen euroon, mitä voi pitää varsin kohtalaisena hintana auton yllättävän hyvän vakiovarustelun takia. Kaikki ajamiskeskeinen autossa on vakiona: mukavasti tukevat sporttipenkit, urheiluohjaus ja paremmat jarrut (edessä neljä-, takana kaksimäntäiset). Toki kaupantekijäisiksi saa M-Sport korisarjan puskurit ja tummaoptiikkalistat. Säädettävästä iskunvaimennuksesta pyydetään lisähintaa.

Koeajoautomme oli ainakin jälleenmyynnin kannalta itsestään selvä yhdistelmä: kahdeksanvaihteinen automaatti nelivedolla. Arkiajossa upeasti toimiva vaihteisto kieltämättä sopii M135i:n pehmeään puoleen: äänieristys on aivan kelpo eikä säädettävä iskunvaimennus ole todellakaan paukkukova. Mikään tilaihme ykkössarjan BMW ei ole, mutta satunnaiset kyytiläiset matkaavat takapenkillä ongelmitta.

m135_sisa

Rivikutosesta irtoaa hyvä vääntö todella alhaalta, eikä tasaista nopeutta ylläpidettäessä kulutuskaan säikäytä. Täyskaasulla kone vetää hienosti – bensaa kuluu ja menohaluja riittää. 320 hevosvoiman huipputeho saavutetaan modernille turbokoneelle kohtalaisen korkealla 5800 1/min kierrosluvulla, eikä kone juuri puudu ennen rajoitinta seitsemässä tonnissa. 450 Nm vääntö on käytettävissä erinomaisen laajalla 1300 – 4500 1/min alueella. Vaihteita itse käskyttäessä vaihteisto toimii automaatiksi yllättävän ripeästi, mutta kahdeksan pykälän kanssa ratin vaihtolapoja saa takoa ahkerasti.

Valitettavasti kulkupuoleltaan mainiosta moottorista puuttuu yksi tärkeä elementti. Perinteisten imu- ja pakoäänien sijaan moottorisoundeja suolletaan kiihdytyksissä muovisten kaiuttimien läpi kabiiniin tunnelmaa korostamaan. Tietäen kaiken sen potentiaalin mitä suoran kutosen äänimaailmassa on tuntuu ratkaisu käsittämättömältä.  Kun autoharrastajat alkavat vähitellen varautua kuusisylinteristen joutsenlauluun, tuntuu BMW itse fiilistelevän Gran Turismon moottoriääniä.

BMW_M135-2

Onneksi tuntoaisti saa kuuloa parempaa palautetta. Takapuolituntuma on erinomaisten vakiopenkkien ansiosta hyvällä mallilla. Ohjaus on BMW-kielellä mallia Sport. Se tekee ehdottoman hyvää ajettavuudelle. Testiryhmämme ei ole BMW:n nykytyylin perusohjauksen suurimpia kannattajia, lähinnä johtuen sen huonosta kyvystä kertoa mihin renkaat osoittavat. Siihen verrattuna urheiluohjaus tuntuu huomattavasti luonnollisemmalta. Renkaiden osoittaman suunnan pystyy aistimaan ja ohjaus myös tuntuu keskittävän paremmin. Sporttiohjauksen tilaamista normaaleihinkin BMW-malleihin voi varauksetta suositella. Koeajoyksilöllä tilanne olisi kenties parantunut vielä hieman paremmalla ohjauspyörällä, vakioratin ollessa lähes koomisen paksukehäinen ja oudon löysästi upottavalla nahalla verhoiltu. Onneksi tarjolla on myös huomattavasti sirompi ja toimivamman näköinen M-urheiluohjauspyörä.

Kruisailuvauhdissa BMW taittuu hienosti pitkin maaseudun teitä. Jousitus nielee Comfort-asennossa pahemmatkin töyssyt nätisti, eivätkä kotimaisuusasteeltaan joutsenlipun arvoiset routaheitot säikäytä jäykemmällä Sportillakaan. Alustan niellessä töyssyjä kori kuitenkin elää jonkin verran. Kevyen kallistelun kyllä hyväksyy täysin, mutta vauhtia nostaessa liikkeet alkavat kasvaa rauhattomammiksi, erityisesti takapäässä. Vauhtia vielä nostaessa BMW päästää perän ajoittain muljahtelemaan sivusuunnassa huomattavan paljon takarenkaiden kuitenkaan menettämättä otetta tiestä. M135i ei ole auto, joka paranee mitä lujempaa sitä ajaa.

Palatessa arkeen alustan puutteet unohtuvat. Luultavasti viikonloppua pidemmällä tutustumisella kokemus muuttuisi vielä huomattavasti positiivisemmaksi. Jokapäiväisessä ajossa pintamukavuus tuntuu alustan puutteita tärkeämmältä, eikä kokoluokka huomioiden kelpoa äänieristystäkään kannata unohtaa. Myös muilta käyttöominaisuuksiltaan 1-sarja on erittäin toimiva ja  ajoasento säätyy mainioksi myös pidemmillä kuskeilla. Arkiajossa moottoriäänet kuuluvat yllättävän paljon läpi, mutta keinotekoisuus ei ole kierroslukualueen alarekisterissä niin läpitunkevaa kuin täyskiihdytyksessä.

Moottoriäänien ja alustan kritiikistä huolimatta BMW M135i on pätevä auto. Sen ominaisuudet eivät vain lunasta M-logojen lupauksia, pelkkänä 135i:nä autoa olisi lähestynyt huomattavasti realistisemmin odotuksin. Kritiikkiä aiheuttanee myös tieto siitä, mitä se olisi pienillä muutoksilla voinut olla. Jo pelkkä takavetoisen ja manuaalivaihteisen version valitseminen voisi tuoda riittävän ripauksen puuttuvaa taikaa. Niiden päälle vielä lukkoperä, alustan puutteiden korjaus ja moottoriäänien kaivaminen esiin ja oltaisiin hyvin lähellä modernia klassikkoa. Sellaista, joihin M-logot yleensä kiinnitetään.

BMW_M135-4

 

 

BMW M135i A xDrive

Moottori: 2979 cmkuusisylinterinen rivimoottori. Twin scroll -turboahdin. Teho: 235 kW (320 hv) @ 5 800 1/min. Vääntö: 450 Nm @ 1300 – 4500 1/min. Omamassa: takavetoinen käsivaihteisto: 1505 kg / takavetoinen automaattivaihteisto: 1520 kg / nelivetoinen automaatti: 1595 kg. Suorituskyky:  0-100 km/h: takavetoinen käsivaihteisto: 5,1 s / takavetoinen automaatti: 4,9 s / nelivetoinen automaatti: 4,7 s. Huippunopeus: 250 km/h (rajoitettu). Renkaat:  Bridgestone Potenza S001, Etu / Taka: 225/40 R18 245/35 ZR18 Kulutus ja päästöt:  Yhdistetty ja CO2:  takavetoinen käsivaihteisto: 8,0 l/100km & 188 g/km / takavetoinen automaatti: 7,5 l/100km & 175 g/km / nelivetoinen automaatti: 7,8 l/100km & 182 g/km.

Lähtöhinta 12.05.2014:

M135i-mallisto alkaen: 59 154,10 eur  (3-ov käsivaihteisto)

Koeajettu M135i A xDrive 5-ov: 65 297,10 eur

3 Comments on “Koeajossa: BMW M135i xDrive

  1. ”Koeajoyksilöllä tilanne olisi kenties parantunut vielä hieman paremmalla ohjauspyörällä, vakioratin ollessa lähes koomisen paksukehäinen ja oudon löysästi upottavalla nahalla verhoiltu. Onneksi tarjolla on myös huomattavasti sirompi ja toimivamman näköinen M-urheiluohjauspyörä.”

    Tämä ei ole totta. M135:ssä on vakiona nimenomaan M-urheiluohjauspyörä, eikä siihen muuta saakaan tehtaalta. Kannattaisi tarkistaa faktat ennen kirjoitusta. Mielestäni M-ratin parhaita puolia ovat juuri nuo mainitut paksukehäisyys ja lisäpehmusteen tuoma lievä upottavuus, jonka ansiosta saa hyvän otteen – mutta toki makuasia.

  2. Kiitos kommentista! Koeajoyksilön ohjauspyörä näkyy sisätilan kuvassa. Koeajohetkellä kyseisen ratin sai kuitenkin vaihdettua huomattavasti sirommalla keskiöllä ja ohuemmilla puolilla varustettuun versioon (BMW lisävaruste 710), jota ehkä erheellisesti nimitin M Sport -ohjauspyöräksi, sillä sillä nimellä se BMW:n lisävarustevalikoimassa kulki.

    Tarkistin juuri BMW:n nettisivuilta M135i:n nykyisen varkioratin, ja se on vaihtunut tuohon malli 710:een. Uskoisin siis olleeni oikeassa, mutta vajaan vuoden aikana BMW on muuttanut auton varustelua, vieläpä juuri toivomaani suuntaan. Mutta kuten sanoit, makuasioitahan nämä ovat.

    M135i:n sisarmallista on muuten tulossa mielenkiintoinen koeajo lähiviikkoina.

  3. Päivitysilmoitus: BMW M235iA M Performance | Ajakaamme.net

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: